"Katsoin maaliskuussa Suurin on rakkaus-näytelmän Kuopiossa. Minna Canth totesi siinä, että nainen voi leskenä olla sitä mitä on. Naimisissa nainen ei ehdi olemaan oma itsensä, eikä naimaton nainen saa olla sellainen kuin haluaa olla.
Näin se taitaa olla vieläkin. Nykynaisen on tyydyttävä kohtaloonsa ja oltava kurissa suhteessa ympäristöön. Tunnetyötä on tehtävä samoin kuin muutakin työtä. Lapsi lienee naiselle rakkauden kohteensa merkityksellisempi kuin mies. Lasten takia siedetään huonoa parisuhdetta. Voimaantuminen naisena vaatii omaa aikaa.
Kulttuurin siirto on äidin tärkein tehtävä. Millaisen naiseuden kulttuurin haluamme sirtää tyttärillemme? Yleisesti ei uskota naisen aseman paranemiseen. Siitä huolimatta osa naisista tekee lapsensa yksin. Loput kitkuttavat avioliitoissaan odottaen lasten kasvavan sopivaan ikään ja etsivät elämäänsä sisältöä muista asioista.
Feministin ase on kulttuuri ja kieli. Nykytytöt moittivat äitejään tyhmiksi. Vielä kolme vuosikymmentä sitten ei äitejä saanut soimata, joten ei ole ihme, jos äidit ammentavat voimaa lenkeiltä ja vesijumpista. Onko naisten tasa-arvo lisääntynyt siinä, että me vain otamme omaa aikaa? Tuhmat tytöt tekevät suunnitelmistaan totta ja pelaavat aikaa lähisuhteissaan."
Äitikin on joskus tuhma (Kodin Kuvalehti 18/07)