"...kehon suljettuneisuudesta suunta avoimuuteen, ei esineen kaltaisuuteen, on suunta kohti transpersoonallista kehonkokemusta, jossa muistamme tuon alkuperäisen yhteytemme olevaan. Tämän peruskokemuksen mieleenpalauttaminen vaatii erityistä suhtautumistapaa, jota Heidegger kutsuu silleen jättämiseksi ja meditatiiviseksi ajatteluksi. Silleen jättämistä on harjoiteltava, se ei tule ihmiselle automaattisesti.
Tämä suhtautuminen ja sen harjoittelu liittyy olennaisesti kehollisuuteemme. Se vaatii meitä palaamaan eletyn kehon kokemukseemme, vaimentamaan tietoinen ajattelu ja kuuntelemaan eletyn kehon hiljaisuutta. Tämä kuunteleminen voidaan nähdä ajatteluna keholla."
"Ihmisen ja maailman ykseyttä tavoittelevissa perenniaalisissa liikunnan traditioissa esiobjektiivisen kehon mieleenpalauttaminen tapahtuu olevan ja ilmiöiden imitoinnilla ja toistolla. Esimerkiksi kiinalaisessa tai chissa voidaan erottaa ainakin neljä jäljittelyn tasoa: ensinnäkin liike jäljittelee koko olevan liikettä, joka taolaisen metafysiikan mukaan on jatkuvassa muutoksessa kahden vastakkaisen voiman - yinin ja yangin - muuttuessa toisikseen. Toiseksi liikkeessä jäljitellään eläinten liikkeitä pyrittäessä samaistumaan niihin. Koska eläimellä ei ole egotietoisuutta, se voidaan nähdä olevan alkuperäisellä tavalla yhteydessä olevaan. Kolmannella jäljittelyn tasolla liikkeessä pyritään tietoisesti poistamaan ego pysäyttämällä sen liikkeet, ajatukset ja tunteet. Täydellisesti tässä onnistuttaessa jäisi jäljelle vain tuo esiobjektiivinen kehonkokemus. Neljäs tai chin jäljittelymuoto on sen hengitystekniikka, jossa opetellaan sikiöhengitys ja paluu alkuun konkreettisessa mielessä."
Leea Klemola 1991
